01.06.2018 |

Palkanlaskennan päällikkö Maria auttaa vapaa-ajallaan pulassa olevia siilejä

Aloitamme Tunne työkaverisi -juttusarjan, jossa kerromme työntekijöidemme harrastuksista. Noin 8700 työntekijän joukosta löytyy muun muassa Maria Kaikulaakso, joka auttaa siilejä hädässä. 

"Muuttaessani vuonna 2014 rivitalon päätyyni sain tietää, että terassin alla oli vuosia asunut siili. Nimesin sen Simoksi. Aloin ruokkia siilejä kesäiltaisin, ja niitä alkoi kertyä pihalleni koko ajan enemmän. Viime kesänä pihallani oli seitsemän vakiokävijää, jotka tulivat kellontarkasti iltakahdeksalta. Olen aina ollut todella eläinrakas ja kotonani asuu myös neljä rescue-kania. 

Siilien ruokinnan lisäksi poistan niiltä punkkeja ja muita loisia sekä toimitan tarvittaessa jatkohoitoon. Syksyisin ne lähtevät etsimään horrostuspaikkoja metsiin, lehtikasoihin ja talojen alle. Viime talvena takapihani talvipesissä nukkui kolme siiliä. Ne löydettiin huonossa kunnossa viime syksynä ja lihotettiin eläinsuojeluyhdistyksen toimesta talvihorrosta varten. Keväällä ne pääsivät takaisin luontoon. 

Tässä siilien seurailussa on parasta, kun saa nähdä pienten piikkipallojen kasvavan, pariutuvan ja tuovan omat poikasensa ruokailemaan. Siiliemo tekee yhdet tai kahdet poikaset kesässä ja saattaa tulla imetyksestä tosi nuutuneena hakemaan ruokaa. Etenkin syksyn poikue tarvitsee yleensä ruokinta-apua, jotta ne ehtivät 900 gramman horrostuspainoon ennen talvea.

Siilit syömässä

Yksi hauskimpia hetkiä on ollut se, kun yhtenä yönä viime kesänä kuulin neljän siilipariskunnan lemmiskelyn samaan aikaan pihapiirissä. Uros kiersi paikallaan puhisevaa naarasta hitaasti tuntikausia, eikä mitään takeita naaraan innostumisesta ollut. Vähän kuin ihmisten baarireissutkin!

Toinen ikimuistoinen tarina siilien osalta on se, kun viime kesänä pihaani lyllersi jalkansa murtanut siili. Annoin hänelle nimen Petteri Piikkinuttu, alias Riepu-Petteri, koska hän oli niin reppana. Petteri oli tosi kirppuinen ja käveli huonosti. Kun huomasin, että jalka on turvonnut, etsin eläinlääkäriä, joka suostuisi ottamaan luonnonvaraisen eläimen vastaan. Neljäs lääkäri, ihana Gisle Linnunmäen eläinklinikalta Kulloosta otti Petterin vastaan, avasi turvonneen jalan, puhdisti sieltä huonon kudoksen ja luunsirut ja teki loishäädön. Hän arvioi, että huonolta näyttää, mutta on 50-50-mahdollisuus että Petteri selviää. Koska Petterin kunto oli niin huono, hänet haettiin samana iltana Orimattilaan villieläinhoitolaan. Pari viikkoa seurasimme sydän syrjällään, selviääkö Petteri, ja selvisihän hän.  

riepu_petteri_piikkinuttu

Villieläimet ovat tosi sitkeitä tapauksia, ja selviävät monesti tosi pahan näköisistäkin vammoista. Siksi kannattaa, ja lain mukaan pitääkin aina, auttaa pulassa olevaa eläintä. Etenkin kun lähes jokainen hoidon tarve aiheutuu ihmisestä.

Minulla on siilijutuissa tukena Orimattilassa villieläinhoitola ja Facebookin siiliyhteisö. Neuvoja siilien auttamiseen saa osoitteesta www.siilikiikarissa.fi "

Marian vinkit siilien auttamiseen:

 

  • Raikas vesi on ainoa hyvä juoma, maitotuotteita ei saa antaa
  • Ole varovainen puutarhatrimmerin ja ruohonleikkurin kanssa - suurin osa hoitoon joutuvista siileistä on saanut niistä, autoista tai suoranaisesta ihmisen väkivallasta haavan. Jätä nurmikko ajamatta pihan perältä ja pensaiden alta, sillä siili saa siitä suojaa ja löytää sieltä pääravintoaan eli hyönteisiä
  • Tukiruokana siileille voi antaa kissan märkäruokaa tai liotettuja kissan nappuloita matalareunaisesta astiasta
  • Talvipesien rakennus on helpoin tapa auttaa hupenevaa siilikantaa. Jätä siilinpesää varten pihalle pressulla suojattu lehti- tai oksakasa tai vajan alus avoimeksi
  • Muista, että siili on villieläin, jonka saa ottaa kiinni vain, jos se tarvitsee apua. Kesällä siiliä ei saa viedä hoitoon ennen kuin tarkistaa, onko kyseessä imettävä emo, jolla on poikaset lähellä. 

TILAA BLOGIMME JA ASIAKASTARINAMME SÄHKÖPOSTIISI

New Call-to-action

Tilaa kirjoitukset sähköpostiisi

Valitse sinua kiinnostavat aiheet.

Kiinnostuitko?

Jätä yhteystietosi niin olemme sinuun yhteydessä.